Tarina20. tammikuuta 2012 klo 21:59
"Mut... miten sä ees pääsit sisään?" Yvonne kysyi veljeltään. "Noo-o... mä kävelin tästä ohi ja muistin et oot tääl. Tulin siis moikkaa sua. Ja jos nyt kysyt 'mut eks toi ovi ollu lukossa' niin mä vastaan et oli, mut avaimet kannattaakin jättää oveen" Santeri kertoi ja kaikkien katseet lukittuivat Juhoon. Juho kuittasi koko jutun vain 'hups' tokaisulla. Annoimme Santerin jäädä ja minä kerroin hänelle kaikki pullonpyörityksestä räsypokkaan ja aina vain hänen siskonsa yöllisiin touhuihin. Santeri vain nauroi kokoajan, sellainen hän on aina.
Päivän mittaan kaikki joutuivat lähtemään kotiinsa, myös minä. Olli antoi mopollaan kyydin kotiini. Annoin Ollille vielä yhden suukon ennen kun menin sisään. Äitini oli minua vastassa. Hänellä oli leveä hymy, melkeimpä virnistys, kasvoillaan. Voi elämä! Äiti oli varmasti kuullut mopon äänen ja mennyt ikkunaan katsomaan, ja sitten tietysti nähnyt suukkomme. Huikkasin vain nopeasti moi, vältellen äitini katsetta, ja lukkiuduin suihkuun.
Kun tulin suihkusta ja olin menossa huoneeseeni, kuulin äitini äänen joka selvästi puhui puhelimessa (tiedän sen siitä, että aina kun hän puhuu puhelimesta hän puhuu TODELLA kovalla äänellä). "Niin, kyllä he suutelivat. No eikö olekkin hienoa! Kikillähän ei ole ollut kuin jotain lyhyitä suhteita. No, toivottavasti lapsosimmastemme tulee onnellisia. Niin!" Nyt vasta tajusin kenen kanssa äitini puhui. OLLIN ÄIDIN! Voi elämä äiti on nolo!
Olin laittanut päälleni toki alusvaatteet sekä myös turkoosin topin, mustan hupparin ja mustat verkkarit. Olin juuri harjannut hiukseni ja sitaisemassa niitä korkealle ponnarille, kun oveeni koputettiin ja äitini astui sisälle. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan otin meikkipussistani ripsarin ja aloin laittaa sitä ripsiini. "Ööh... Kiki. Voiks mä kysyy sulta yhtä juttuu?" äitini kysyi ja minä mumisin jotain myöntävää samalla kun yritin olla osumatta luomiini ripsarilla. "Noh, ok. Nii siis... ooks sä sen Ollin... tai siis... ottekste niiku..." äitini kakelteli, mutta minä vapautin hänet tuskastaan: "Joo, me seukataan. Muuta?" äitini oli ihan hiljaa ja lähti huoneestani. Hymähdin ja jatkoin samalla meikkaamista.
Hyppäsin mustan joponi selkään ja lähdin ajamaan tallille. Minulla on hoitohevonen nimeltä Lomel. Yvonnekin hoitaa erästä hevosta nimeltä Aron. Harjailin ponia, kun Yvo tuli tallille. Suljin boxin oven ja menin Yvonnen luo. "MOII! Vähäks jännää ku ollaan maanantaina jo matkalla viikon kestävälle luokkaretkelle! Kiki? Miks tollanen ilme? Älä vaan sano et sä oot unohtanu luokkaretken!?" Yvonne melkein huusi.
2 kommentti(a), kommentoi
19. tammikuuta 2012 klo 23:45
Olli alkoi ottamaan uimapukujamme pois kunnes... yht'äkkiä alkoi kuulua sellaisia ääniä kuin 'oh, uh, mmh' yms. Irrotauduin Ollista ja aloin seuraamaan ääntä. Se tuli sauna-kylpyhuoneesta. Avasin oven, ja te tietenkin luulette tässä vaiheessa että ne olivat Juho ja Neea jotka siellä ääntelivät, mutta ei. He seisoivat keskellä lattiaa ja kuuntelivat selkeästi samaa ääntä. Ääni tuli selvästi saunasta. En ollut sentään niin humalassa etten olisi tiennyt mitä saunassa tapahtui. "Ehkei mennä häiritsee niitten hommia", sanoin ja kaikki nauroivat. Olli sammutti poreammeen ja me lähdimme ulos. Minä menin vielä katomaan Jania ja Nannaa. He nukkuivat vieretysten Ollin sängyllä, molemmilla leveä hymy kasvoillaan. Minä tuskin sain pääni tyynyyn, kun jo olin sikeässä unessa.
Heräsin noin kymmeneltä. Päätäni särki ja minulla oli krapula. Menin keittiöön, ja sain todeta että olin taas porukan unikeko. Toivotin hyvät huomenet ja otin kupin ja siihen suklaamurjoa. Näin ohimennen tiskipöydällä olevan puolikkaan Burana paketin, josta päättelin etten ollut ainoa joka oli juonut liikaa. Istuin vapaalle penkille, Yvonnea vastapäätä. Kaikki olivat harvinaisen hiljaa. "No, Pate ja Yvo. Oliks itohimoinen yö?" sanoin katkaisten hiljaisuuden. Kaikki katsoivat Pate tai Yvonnea. Yvo punastui, mutta Pate oli tyynen rauhallinen kysyessään: "Mites nii?" Olin juuri avaamassa suutani vastatakseni, kun Juho ehti ensin: "Noo-o, kun yöllä saunasta kuului sellaisia ääniä kuin 'oh, ah, jeah', Juho kertoi ja eläytyi täysin ääntelyynsä. Jotkut naurahtivat, ja Yvonne (jos mahdollista) punastui vielä enemmän.
Olin ehtinyt nielaista vasta ensimmäisen kahdesta Buranasta, kun kuulin sellaisen äänen kun avainta kieretään ulko-oven lukossa. Mitä nyt? Kuka kumma tänne nyt voisi tulla? Ollin vanhemmat? Ei! Hehän tulevat Ollin mukaan vasta huomenna, sunnuntaina. Kuka sitten tänne tulisi? Olin yksin keittiössä, josta oli jonkin lainen näköyhteys ulko-ovelle. Ovi avautui. Näin vilahduksen suklaan ruskeista lyhyistä, pojan hiuksista. Hänen kasvonsakin näyttivät jotenkin tutulta, tai siis se mitä vähä näin kasvoista. Käännyin selin ovelle ja kulautin toisenkin Buranan kurkusta alas. Kuulin askelia, jotka lähestyivät. Laskin lasin pöydälle. Nyt tulija oli jo varmasti keittiöstä. En uskaltanut kääntyä. Tunsin hellän käden olkapäälläni. Säikähdin sitä niin, että käännyin salaman nopeasti ja näin "SANTERI!?" kiljaisin tunnistettuani henkilön. Ja toden totta, se oli Yvonnen kaksoisveli, Santeri, samoine suklaan ruskeine hiuksineen ja vihreine silmineen. Tässä vaiheessa muut olivat jo juosseet keittiöön. Kun Yvonne näki veljensä, hän kävi tunnetiloja läpi; säikähdys, järkytys, viha. "MITÄ SÄ TÄÄLLÄ TEET!?" Yvonne huusi veljelleen. "No, oves oli avain, ja tiein et oot tääl nii tulin moikkaa. Eks ookki hauskaa?" Santeri vastasi ilkikurisee tyyliinsä. Lisäys 19. tammikuuta 2012 klo 23:46: Tuli vähän erillaista textiä kun noi aikasemmat vaa kopsasin goSusta ja ton kirjotin nyt ihan tähä suoraan =)
3 kommentti(a), kommentoi
19. tammikuuta 2012 klo 20:06
Siirryimme sauna-kylpyhuone puolelle. Istuimme penkeillä ja lattialla sillä aikaa kun Olli laittoi poreammetta päälle. Pate lähti vessaan, ja palasi hetken kuluttua. Hänellä oli mukana muovipussi. Ihmettelin että mistä hän oli sen saanut, mutta minun ei tarvinnut ajatella sitä kauan.
1 kommentti(a), kommentoi
19. tammikuuta 2012 klo 20:05
Mutta huomasin että olohuoneessa oli vain minä ja hereillä oleva Olli. Olin aluksi olin niin unenpöpperössä etten huomannut muitten puuttuvan, mutta lopulta avasin silmäni kokonaan ja katselin ympärilleni.
0 kommentti(a), kommentoi
19. tammikuuta 2012 klo 20:05
Söimme karkkeja ja juttelimme niitä näitä kunnes joku sai ideaksi, että pelaisimme räsypokkaa. Olen huono korttipeleissä joten mietin hetken ennen kuin myönnyin. Ajattelin ensin että olisi huono idea pelata räsypokkaa, mutta mitäs muutakaan olisimme tehneet? Pate otti kortit hyllyltä ja alkoi sekottaa ja selitti samalla sääntöjä. Aloitimme pelaamaan. Hävisin tietysti ensimmäsen kierroksen ja otin sukan pois. Seuraavaksi Jani otti sukan pois. Olimme pelanneet ainakin puoli tuntia kunnes Juho hävisi kierroksen. Hän oli ottanut jo molemmat sukat ja hupparinsa pois, joten hän vetäisi paitansa pois. Näin silmäkulmastani kuinka Neea melkeimpä kuolasi katsoessaan Juhoa. Jatkoimme peliä ja pullo osui Olliin joka otti hupparinsa pois. Minä hävisin seuraavan kierroksen ja otin shortsini pois ja peli jatkui.
0 kommentti(a), kommentoi
|